Sinapin matka Foininkiasta Yyteriin.

Vuonna 1581 Juhana III lahjoitti Eerik Slangille kaksi tilaa Yyterin kylästä. Samalla Slang sai haltuunsa ikivanhan foininkialaisen maustekasvien kirjoituskokoelman, jossa annettiin seikkaperäisiä ohjeita erityisesti lihan mehukkaaksi tekevästä puusta, jonka latinankielinen nimi on Salvadora persica.

Ristikukkaisten heimoon kuuluvan sinappimaustekasvin matka Yyterissä jatkui 1600-luvulla, kun Grothusen ja Enesköld testailivat talvipuhteinaan erilaisia sinappireseptejä.

Suuren reduktionin jälkeen 1790-luvulla, kapteeni J.P. Blumin kerrotaan yhdistäneen ensimmäistä kertaa kolmea sinapin päälajia: keltasinappia, mustaa sinappia ja Sareptan sinappia.

1800-luvun lopulla Yyteriin Amerikasta palanneiden siirtolaisten mukanaan tuoman Amerikan Uuden Englannin kansallisruoan, Boston Black Beansin, vaatima kuiva sinappijauhe kirvoitti myös aivan uusia sinappikokeiluja Yyterin kartanokokkien keskuudessa.

1900-luvun alkupuolelta lähtien Porissa alkoi voimistua ns. reiniläinen tapa valmistaa makkaraa ja sinappia. Reinin makkaratehtaan kulta-aikoina, 1930- ja 40-luvuilla, makkaran ja sinapin pyhä liitto sai sinetin. Ihmiset jonottivat aitoa luonnonsuoleen säilöttyä herkkua ja hienoaromista sinappia - toistellen mainoslausetta: "Katsos poikaa vantteraa, hän syö Reinin makkaraa!"

Reinin makkaraimperiumi katosi yhdessä kyläkauppojen ja suomalaisen maaseudun rappeutumisen yhteydessä. Suurten tuotantolaitosten muuttaessa markkinoita.

Vasta 2000-luvulla historian lehti alkoi kääntyä. Kun Yyterin Sinapin isä Jyrki Laine, alkoi tehtailemaan ensin Yyterin Sinappia, makkaraa ja muita Yyteri tuotteita.

Laine kertoo: "Pienempiä määriä sinappia tehdään firman kotikeittiössä Yyterissä ja isommat volyymit tuubitetaan sinappitehtaassa! Tuoteperheeseen kuuluvat myös Yyterin Makkara ja Grillauskastike."

Perinteistä vai
vahvaa, tai
kenties makkaraa?